Oodi Suomen perustuslaille

Suomen perustuslaki on sisällöltään kaunis laki, koska siinä yhdistyy vapaus, totuus ja Suomi.

Perustuslaki on yhteiskuntamme perusta, valtiosääntömme, ja se on kirjoitettu helposti ymmärrettävään muotoon. Me kaikki, jotka työssämme ja/tai vapaa-ajallamme kirjoitamme, tiedämme, miten haasteellista on esittää vaikeita asioita selkeästi ja lyhyesti. Tässäkin suhteessa Suomen perustuslaki on hyvin onnistunut laki.

Vuosina 2005-2012 otin Sipoon kunnanvaltuuston jäsenenä aktiiviesti osaa kunnallispolitiikkaan ja hämmästelin usein, miten kevyesti ja joskus jopa avoimen halveksivasti jotkut poliitikot suhtautuivat perustuslakiin. ”Perustuslaki on vain hidaste, ei este” millekään poliittiselle tarkoitukselle, valisti eräs kunnallispoliitikko minua. Tämä suhtautuminen tuntui oudolta, varsinkin kun perustuslailla on aina tuomioistuimessa etusija silloin, kun toisen lain säännöksen soveltaminen on ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa (§ 106).

Totta kai perustuslakiakin täytyy voida muuttaa, jos enemmistö Suomen kansasta on tätä mieltä. Mutta perustuslain muuttaminen on kuitenkin tehty suhteellisen vaikeaksi (§ 73), jotta perustuslaki suojaa meitä sellaiselta julkiselta vallalta, joka ei edistä Suomen kansan etuja.

Haluan tässä kirjoituksessa tuoda esille muutamia tärkeitä kohtia perustuslaista sekä rohkaista sinua lukemaan perustuslakiamme.


Suomi on täysvaltainen tasavalta (§ 1)

Tämä tarkoittaa, että Suomen kansa yksin päättää kaikista Suomea koskevista asioista Suomessa ja maailmalla. Tätä valtaa, tai sen osia, ei voi antaa pois. Ei Natolle/USA:lle, ei WHO:lle, ei EU:lle – ei kenellekään.

Kansainvälinen velvoite ei saa vaarantaa valtiosäännön kansanvaltaisia perusteita (§ 94.3).


Jos meillä ei ole vapautta, meillä ei ole mitään

Koska meidän vapauksistamme, eli ihmis- ja perusoikeuksistamme, määrätään perustuslaissa, se on vapauden näkökulmasta meidän kaikkein tärkein lakimme.

Meillä on Suomen kansalaisina seuraavat oikeudet:

  • olemme kansalaisina ja lain edessä yhdenvertaisia (§ 6)
  • oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen (§ 7)
  • liikkumavapaus (§ 9)
  • yksityiselämän suoja (§ 10)
  • uskonnon ja omantunnon vapaus (§ 11)
  • sananvapaus (§ 12)
  • kokoontumis- ja yhdistymisvapaus (§ 13)
  • vaali- ja osallistumisoikeus (§ 14)
  • omaisuuden suoja (§ 15)
  • sivistykselliset oikeudet (§ 16)
  • oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin (§ 17)
  • oikeus työhön ja elinkeinovapaus (§ 18)
  • oikeus sosiaaliturvaan (§ 19)
  • oikeusturva (§ 21).


Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksiamme

Julkinen valta tarkoittaa Suomen presidenttiä, hallitusta, kansanedustajia sekä myös valtion ja kuntien virkamieskuntaa. Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava Suomen kansalaisten perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen (§ 22).

Kansanedustajan riippumattomuus (§ 29)

Kansanedustaja on sananmukaisesti kansan edustaja. Hän on vaalien alla kertonut edustavansa ja ajavansa tiettyjä arvoja ja asioita. Kansanedustajaehdokkaan sanoman perusteella häntä äänestänyt kansalainen on tehnyt äänestyspäätöksensä.

Perustuslain mukaan (§ 29) kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.

Mitkään ulkoiset tai sisäiset tahot (esimerkiksi puoluejohto puoluekurin kautta) eivät saisi ohjata kansanedustajaa hänen työssään.


Kun maailma muuttuu

Maailma ei ehkä milloinkaan historiansa aikana ole muuttunut sitä vauhtia kuin, mitä se nyt viimeisten kolmen vuoden ajan on muuttunut.. Mutta kun näin tapahtuu, kansanedustajan olisi syytä pysähtyä ja miettiä vaalien kautta saanutta mandaattiaan; onko hänellä enää kansan valtakirja päättää kaikissa asioissa tässä muuttuneessa maailmassa?

Muuttunutta tilannetta varten on perustuslakiin säädetty neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä (§ 53). Silloin kysytään kansanäänestyksessä kansan mielipidettä, koska oma vaalissa saatu valtuutus ei enää kata tätä uutta asiaa tai tilannetta.

Valitettavasti suurin osa nykyisistä kansanedustajista ovat saavuttaneet sellaisen ylimielisyyden tason, että he kokevat olevansa valtuutettuja, perustuslakia ja kansaa ohittaen, päättämään mm EU:n elvytyspaketista, koronapassista, sotehenkilökunnan rokotepakosta, Nato-jäsenyyshakemuksesta (jopa kaksi kertaa!), valmiuslain muutoksista, sotehenkilökunnan työpakosta, jne.


Kahteen suuntaan ei voi kumartaa

Olemme myös kolmen vuoden aikana kokeneet salaista valmistelua esimerkiksi Nato-jäsenyyshakemuksen suhteen, vaikka perustuslaki nimenomaan edellyttää, että viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu (§ 12.2).

WHO:n suunnitellusta pandemiasopimuksesta on valtapuolueiden riveissä nyt eduskuntavaalien alla täysi hiljaisuus. Kuitenkin tiedämme, että Sosiaali- ja terveysministeriö haluaisi siirtää kansallista valtaa keskitetysti WHO:lle ja antaa oikeuksia myös Naton toiminnalle maassamme pandemiatilanteessa.

Istuva presidenttimme on virkaan astuessaan antanut seuraavan juhlallisen vakuutuksen Suomen kansalle (§ 56): ”Minä Sauli Väinämö Niinistö, jonka Suomen kansa on valinnut Suomen tasavallan presidentiksi, vakuutan, että minä presidentin toimessani vilpittömästi ja uskollisesti noudatan tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä.”.

Presidentti on juristi, joten hän ymmärtää sekä perustuslain aseman että sen sisällön. Kuitenkin juuri hän on nyt viemässä Suomea Natoon – aggressiiviseen sotilasliittoon – vaikka Suomi, perustuslain mukaan (§ 1.2), osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön vain rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.